Eteen, eteen, eteen ja ETEEN!

 Eilen oli jälleen Antti Jauhiaisen estevalmennus - mun osalta se olikin kevään viimeinen - ja ratsuksi sain tällä kertaa Artun. Tuon pienen pullean ponin, joka ei liiku sitten hetkeäkään omalla moottorilla. Ei siinä mitään, varauduin tähän koitokseen ihan kunnolla ja heti alkuverkoissa pistin ponin kulkemaan. Tai no, yritin kovasti mutta kun kannuksista ja raipalla lätkimisestä ei ollutkaan ihan hirveästi apua. Laukkaverryttelyn alussa Arttu säikähti jotakin ja silloin kyllä mentiin sellaista kyytiä, että silmät alkoi melkein vuotamaan. Vähän aikaa tämän jälkeenkin se pinkoi menemään ihan kivasti, mutta pikkuhiljaa juttu unohtui eikä poni liikkunut taas mihinkään.

 Muutamia verkkahyppyjä ehdin ottaa, hirveällä alitemmolla, ennen kun mulle haettiin maneesista kunnon pitkä kouluraippa, ja sitten poni saikin kyytiä. Johan alkoi liikkumaan ja helpottui sentään vähäsen myös mun työ siellä selässä. Kuten yleensä, hypättiin aluksi kaikki radan tiet läpi ja tultiin pitkä rata sitten lopuksi. Kentällä oli vesimatto, pari okseria, sarja, pysty sekä lankku-muuri linja. Kun olin saanut pitkän raipan käyttöön, niin tultiin lankku-muuri linjaa, mihin väliin tuli sopivasti neljä askelta. Ekalla kerralla Arttu reagoi hyvin raippaan ennen esteitä, mutta välissä vauhti pääsi taas hiipumaan sen verran, että otettiin viides askel. Toisella kerralla tulin vielä vähän lujempaa ja sitten sujui oikein hyvin.

Sitten taidettiin tulla yksittäinen okseri ja siltä kaarros sarjalle. Olen aina vähän miettinyt, että miten Artun kanssa kääntyminen näyttää olevan jotenkin hankalaa, mutta nyt sain sitten kokea sen itsekin. Käännökset sain ratsastettua esteille aina hyvin, ei siinä mitään, mutta ulkoavuilla piti olla ihan hirmuisen kovaa vastassa ettei poni punkenut kaarretta leveäksi. Sarjalle molemmilla kerroilla hypyt osuivat kohdalleen. Ennen rataa tultiin sitten vielä vesimatto, miltä silmukka toiselle yksittäiselle okserille. Vesimatolle tuli ihan hyvä hyppy, okserille kaarros onnistui tosi hyvin ja hyppy osui myös muistaakseni kohdalleen.

 Sitten lopuksi tultiin 11 esteen rata. Taas piti vähän keräillä voimia, että saisin ponin liikkumaan koko ajan eteen niin pitkän radan. Ensimmäinen pysty ylittyi kivasti, niin myös seuraava okseri vaikka tultiin hitusen lähelle. Arttu hyppäsi pyöreästi. Sarjalle myös hyvät hypyt vaikkakin lähestyttiin vastalaukassa, seuraavalle pystylle myös kiva hyppy. Sitten vedelle ja siitä ihan hyvin yli. Seuraavaksi okserille ja jopas ihmettelin, kun tultiin vähän kauas, koitin hypyttää Artun siitä ja ponihan hyppäsi! Olin jotenkin aika varma, ettei se lähtisi siitä mistä ajattelin, mutta yllättikin sitten positiivisesti! Taisi sitten siinä vähän oma ajatuskin lähteä harhailemaan, niin hyvin kun oli mennyt tähän asti!

 Radan ensimmäinen

 Radan toinen

 Seitsemäs este

 Tosiaan sitten tuon okserin ilmavan hypyn jälkeen ohjasin taas sarjalle, eikä askel osunut, jäätiin lähelle ja väliin tuli tosi ahtaasti kaksi askelta. B-osalle tuli ihan hassu hyppy ja oma istunta oli aika hirveä. Koitin ryhdistäytyä sarjan jälkeen, poni liikkui taas aika tahmeesti, joten annoin vähän raippaa. Ihan saman verran mitä olin antanut koko valmennuksen, mutta nyt poni päätti ärsyyntyä siitä ja veti ihan kunnon pukit niin, että keikahdin satulassa jonkin verran. Nopeasti pääsin kyllä jatkamaan, mutta laukka oli vaihtunut eikä vauhtia ollut tullut juurikaan lisää, joten linjan väliin otettiin taas viisi askelta. Todella ahtaasti ja viimeinen hyppy olikin ihan hirveä, tuossa alhaalla siitä hieno kuvasarja. :D

 Valmennuksen parhaat:

 Koska esteen päällä kannattaa istua satulassa!

 "Mitä sä hutkit mua sillä raipalla, mä liikun ihan tarpeeks hyvin"

 Oikeaoppinen tyyli ylittää este, eikö?

 Eikun vaan uudelleen linjalle. Ponille kyytiä ennen esteitä, nyt se reagoi taas hyvin raippaan, ja sitten sujuvasti molemmista esteistä yli neljällä askeleella. Vaikka rata siis vähän plörähti loppua kohden, niin olen siihen oikein tyytyväinen, pääsinhän mä kaikki seitsemän ekaa estettä hienosti yli! Viimeisestä linjan korjauksesta jäi myös hyvä fiilis, kun tuntui kerrankin niin helpolta Artunkin kanssa se väli. Tosi hyviä pätkiä siis ja oli aika hauska mennä vaihteeksi tämmöisellä tapauksella, vaikka ihan en kyllä lämpenekään sille, että joka sekunnin sadasosa pitää miettiä, että ratsu liikkuu vaikka heiluu pitkän kouluraipan kanssa siellä selässä. Raippa oli melkein yhtä pitkä kuin poni itse! :D

Kaikesta postauksen materiaalista kiitokset Tiialle!

Meillä oli käytössä semmoinen korvanappijutska, joten siksi valmentaja ei puhu kauhean kovaa.

 Loppuraveissa Arttu liikkui nätisti. Seuraava ryhmä tuli jo kentälle, joten verkattiin vielä pikku hetki maneesissa, ennen kun vietiin hepat talliin ja hoidettiin pois. Mitä nyt tuli mieleen yleisesti esteiden suhteen, niin ainakin olen huomannut omassa istunnassa sen, että en lähde enää kovinkaan helposti sinne etukaarelle ja hevosta ennen hyppyyn. Vaikka Arttukin teki muutamia kertoja hyppyjä todella läheltä, niin pysyin paremmin siellä satulan päällä, vaikka sitten ehkä muuten heiluin vähän miten sattuu esteen jälkeen ja näin. Parempi kuitenkin se, kun että olisin ihan etukaarella ja poni päättäisikin kieltää. Jalat nyt huitelevat vähän takana, ainakin Artun kanssa, mutta siitä nyt ei onneksi ole haittaa ainakaan tämän ponin kanssa!

Torstaina olisi sitten ne estekilpailut, missä osallistun Lillillä derbyluokkaan. Huomenna kisavalmistelut alkavat jo talkoilla ja torstaina aamulla sitten jatketaan. Toivotaan, että sää on hyvä!