sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Hevosia vuosien takaa ~ osa 2


(synt. 1995)

i. Tähtipöly
e. Rillun-Vinku
ei. Vinkaus

Impalasta mulla on todella vähän kirjotuksia, vain yksi kesäleiriltä 2009. Menin sillä kuitenkin useamman tunnin ja kaikista eniten muistan sen, miten laiskana pidin ruunaa. Se osasi kuitenkin olla myös reipas, joskus vähän liiankin. Puistoesteillä Impala nimittäin innostui joskus turhankin paljon ja vei ratsastajaa. Siksi en päässyt sillä koskaan niitä testaamaan. Impala oli äärimmäisen kiltti, niin karsinassa kuin ratsastaessakin, ainakin näillä perus koulu- ja estetunneilla. Mitä nyt joskus se tuppasi olemaan melko jyrä jos jokin asia ei kiinnostanut, kun eihän pikku-Alisa mahtanut silloin niin isolle hevoselle mitään..


Viimeiseltä tunnilta Impalan kanssa muistan jonkin verran juttuja. Olin silloin korvaamassa jotakin omaa tuntia, eli en mennyt vakkariryhmässä vaan yhdessä aikuisten ryhmässä. Tehtiin töitä eniten keskiympyrällä ja sain silloin Impalan liikkumaan yllättävän reippaasti koko tunnin ajan. Laukatkin onnistuivat kivasti ja jäi kyllä mukava tunne vikasta tunnista ruunan kanssa!

Impalalla oli todella tasaiset liikkeet ja leveä selkä, joten sillä oli oikein kiva mennä ilman satulaa. En tehnyt ruunan kanssa mitään sen erikoisempaa, kuten mennyt kisoja tai puuhastellut jotakin hoitopäivinä. En myöskään tainnut mennä sillä koskaan esteitä, koska en muista yhtään millanen se olisi niillä ollut. Mukava hevonen oli kuitenkin, ja on varmasti vieläkin nykyisessä kodissaan.


Kirjoituksia Impalasta
(Kesäleiri 2009) Seuraavaksi (tiistaina) menin Impalalla koulua ilman satulaa. Impala oli.. arvata saattaa: laiska xD Mentii sulkutaivutuksia ja Impala vaa jyräs.. :/


(1993-2012)

i. Keikari
e. Raikuliina
ei. Jonnen-Jarru

Vimpula oli ensimmäinen iso hevonen jolla ratsastin, kun kasvoin tarpeeksi pitkäksi. Ruuna olikin täydellinen aloittelijoiden ratsu, mutta myös kokeneemmat saivat siitä paljon irti. Vimpula oli todella kiltti karsinassa, mulla oli ongelmana vaan se varusteiden laittaminen kun olin niin lyhyt. Kun sain sitten laitettua ruunalle itse suitset, niin se oli mun mielestä jotenkin niin mahtavaa.


Mulla ei ole mitään muita ratsastuskuvia Vimpulan kanssa kuin nuo ylemmät. Menin sillä kuitenkin paljon, se oli sellainen kunnon luottohevonen jolla pystyi mennä mitä vaan. Hassua, kun mulla ei ole paljoa kirjoituksia Vimpulasta.. Mun mielestä menin joskus jotkut kisatkin sillä, mutta en ainakaan ole sijoittunut joten en kyllä ole yhtään varma. Kokeneemmat ratsastajat saivat Vimpulan toimimaan kivasti koulussa ja esimerkiksi puistoesteille sillä uskalsi lähteä hyvin yksinkin.

Mun viimeinen ratsastus Vimpulalla oli kahden tunnin maastoreissu keväällä 2012. Siitä mulla onkin kirjoitus tuossa alempana. Olisin tietenkin halunnut reissuun Kertun, mutta olin mennyt tammalla samanlaisen maaston jo edellisenä vuonna, joten tällä kertaa menin Vimpulalla. Se olikin kiva ja oikein varma ratsu, joten siksi johdinkin kaikki pätkät maantiellä.

Anna & Vimpula

Kirjoituksia Vimpulasta
(Kesäleiri 2009) Toisella tunnilla (maanantaina) menin Vimpulalla puomeja. Se oli kiva. :) Vähän kompuroi jollain kavaleteilla mut ei muuta.

(20.5.2012) Tänää klo. 12:00 oltii tallilla ja lähettii kahen tunnin maastoo! :D En päässy Kertulla nytte, mut menin sitte Vimpulalla. Olihan se ihan kiva! Laukattii aina välillä ja ravattii enemmän. Sit tietysti käveltii et hevosetkii sai levätä. Hiekkateillä menin jonossa kuudentena, aika siinä keskellä, mut sitte maantiellä mä menin Vimpulan kaa aina eka ku se on nii varma. Mut hyvin meni ja oli kivaa!! :)


 (1990-2012)

 i. Ville-Vikkelä
e. Viettiina
ei. Viete

Vilmalla menin tasan kolme tuntia vuonna 2011. Aluksi en mennyt sillä todella pitkään aikaan, koska tamma kuului vähän haastavampien hevosten joukkoon. No, sitten kun menin sillä niin mentiin revittelemään ihan kunnolla maastoon ja taisin mennä vielä ilman satulaa. Kun jotenkin muistelen, että toiset - jotka olivat jo Vilmalla menneet - sanoivat mulle, että sillä on ihan helppo pysyä ilman satulaa. Tamma on Mitun emä ja myöhemmin oli tosi hassua huomata, että myös Rupiini on sen varsa.


Tämä ensimmäinen maastoreissu on jäänyt tosi hyvin mieleen, koska Sanna johti meitä yhdellä yksityisellä puokilla, joka pinkoi kyllä niin lujaa vauhtia, että suokeilla oli vähän vaikeuksia pysyä perässä. Mutta perässä pysyttiin ja kovaa mentiin! Olenkin kirjoittanut, että en ollut koskaan laukannut niin kovaa, enkä ole tainnut laukata sen jälkeenkään. Vilmalle revittely ei tuottanut ongelmia, koska se oli muutenkin enemmän menevää tyyppiä.

Seuraavalla tunnilla menin Vilmalla ilman käsiä esteitä ja sekin on jotenkin jäänyt hyvin mieleen. Mentiin vauhdikkaasti ja kaikista linjan esteistä hienosti yli, tamma oli kyllä oikein kiva! Tämän tunnin jälkeen menin sillä vielä yhden koulutunnin, mutta sitä en yhtään muista, kun ei siitä ole kirjoituksiakaan. Muistan vaan sen verran, että Vilma oli melko vaikea saada taipumaan kunnolla ja se tarjosi helposti taivuttavasta pohkeesta vain kovempaa vauhtia.


Kirjoituksia Vilmasta
(6.3.2011) Korvasin tiistaina yhen pakkastunnin ni mentii ekal tunnil maastoo ja menin Vilmal ja-me-mentiin-KOVAA!! En oo varmaa ikinä laukannu nii lujaa! :D Ku Sanna johti yhellä puoliverisellä ni se vähä pinko laukoissa ja suokit yritti tietty pysyy perässä. xD No, sit se heppa oli myös aika hölmö ni yhen kerran se pysähty melkee suoraa laukasta ja hyvä ettei törmäilty. Sit yhen kerran se pysähty ihan suoraa ravista ja me mentii sellassee kalanruoto-kuvioo et eka oikeelle, toka vasemmalle, kolmas oikeelle.. jne. :D Oli kyl KIVAA!! :)♥

(24.11.2011) Eile oli ratsastus ja menin... Vilmalla! :D En ollu menny sil muuta ku kerran maastossa. Mut mentii ilman käsii esteitä ja meni kyl aika hyvin! Mut ens koulutunti voi olla vähä vaikee ku Vilma ei oikee taivu ja on kovasuinen.. :P Noh, sen näkee sitte.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti