Hevosia vuosien takaa ~ osa 1

Nyt kun joulukuu on taas alkanut, niin väkisinkin tekee mieli toteuttaa tänne jotakin vähäsen erikoisempia postauksia. Tämä minun blogihan on nyt ollut aikaisempiin vuosiin verrattuna hyvin epäaktiivinen, mutta ei sen takia, etten olisi jaksanut kirjoittaa, vaan ihan omasta päätöksestä jonka tein vuoden alussa tässä postauksessa. Tälläinen postaustahti on sopinut minulle paremmin kuin hyvin, sillä aiemmin otin vähän liikaakin stressiä postaustahdin suhteen. Haluan edelleen kovasti pitää tätä pystyssä, mutta melko varma olen siitä, että blogin kulta-aika oli ja meni aikoja sitten. Toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä.

Lukiossa alkoi nyt kolmas eli viimeinen jakso, mikä on minulle edellisen jakson tavoin melko rento. Blogillekin luultavasti jää siis ihan tarpeeksi aikaa, että pystyn tekemään joulukuun ajaksi näitä hieman erikoisempia postauksia. Lukijamäärä on tässä myös pikkuhiljaa vähentynyt koko ajan, mutta ainakin teen näitä sitten omaksi ilokseni. Näitä on myöhemmin kiva lukea!

INTO

(1989-2012 )

i. Keikari

e. Raikuliina

ei. Jonnen-Jarru 

Menin Intolla ensimmäisen kerran talutusratsastuksessa vuonna 2003, milloin aloitin ratsastuksen. Silloin ruuna tuntui kauhean suurelta ja kun kerran menin tippumaan siltä, niin en hetkeen uskaltanut mennä takaisin sen selkään. Mutta vaikka Into kuului tallin korkeimpiin hevosiin, niin luonteeltaan se oli todella kiltti ja luottoratsu. Hoitaessa ainoa ongelma pienemmille oli kavioiden nostaminen. Into nimittäin varasi aina ensin koko painonsa nostettavalle jalalle, eikä sitä saanut sitten millään ylös. En myöskään saanut pitkään aikaan laitettua ruunalle suitsia itse, kun ei ollut mitään mahdollisuuksia ylettää sen päähän.

Inton kanssa ei ole jäänyt mieleen mitään tiettyä juttua. Menin sillä niin koulu- ja estetunteja, maastossa kuin maastoesteilläkin. Yhdet estekisatkin menin 60cm tasolla vuonna 2010 ja otettiin sieltä toinen sija. Tarkemmin rataa en muista. Ruuna ei turhia kyttäillyt, mutta kyllä se lähti muiden mukaan silloin kun joku hevosista säikähti talvella maneesissa. Inton vahvuutena oli koulu ja siitä olisi varmasti saanut esille kunnon kouluratsun, jos olisi ollut vähän enemmän taitoa silloin kun menin sillä.

Into oli mukavan tasainen ja järkevä hevonen, joka toimi missä vaan. Verrattuna esimerkiksi Kerttuun, menin Intolla aika vähän ja minulla ei ole ruunasta paljoakaan kirjoituksia päiväkirjoissa. Tykkäsin siitä kuitenkin ja vielä ruunan viimeisinä vuosina köpöttelin sillä monia kertoja maneesissa ja menin joutilasmaastoissa.

Kirjoituksia Intosta
(Kesäleiri 2009) Sitte torstaina menin Intolla puuhatunnin ilman satulaa. Se oli mukava ja liikku hyvin! :) Meillä oli kisa ja eka meidän joukkue voitti, sitte toisten. :)

(Kesäleiri 2010) Keskiviikkona mentiin kolme tuntia. Menin maastoesteitä ja maaston Intolla, sitte ilman satulaa koulua Impalalla. Maastoesteillä Into oli tosi mukava! Vauhtii vaa piti vähä lisätä mut hyvin meni. Sitte taas maastoesteillä Into oli IIHANA!♥ Laukkas reippaasti ja hyppäs tosi hyvin. :)

RAISAN TOIVO
(1996-2012)

i. Rupiini Jr.
e. Raisa
ei. Resori

Topi oli vähän vauhdikkaampi tapaus. Kun se tuli muiden "pikkupoikien" kanssa tallille, niin en mennyt sillä vielä pitkään aikaan kun ruuna oli koulutuksessa. Ensimmäisenä Topista on jäänyt mieleen sen hyppykapasiteetti, sillä ruuna leiskautti yli mistä vaan ja suurella hyppykaarella. Koulupuolella se oli myös kiva, mutta sillä oli tapana vetää turpaa maahan ihan kunnolla aina välillä. Tunnin alussa se joskus myös parkkeerasi keskelle kenttää ja jumahti siihen, ainakin pienemmillä ratsastajilla. Mutta kun ruunan kanssa pääsi vauhtiin, niin kaikki pienet possuilut unohtuivat.

 Anna ja Topi pukuratsastuksessa 2010

Yksi juttu mikä Topin kanssa on jäänyt erityisesti mieleen, on tietysti se mistä minulla on kuviakin. Se oli viimeisiä tunteja ennen joitakin koulukisoja, sillä käytiin vuorotellen ratsastamassa tuleva kisarata läpi koulukentällä. Kisoihin en mennyt Topilla, mutta en kyllä yhtään muista miksi se oli mulla tunnilla. Mun osalta suoritus meni kuitenkin aivan yhdeksi sähellykseksi. Itse vaan matkustelin enkä taivuttanut hevosta mihinkään suuntaan. Taisin ajatella sillon, että ei tarvitse mennä ihan kunnolla kun ei ole kisahevonen alla..

Myöhemmin olisi ollut tosi kiva koittaa jotakin esterataa Topin kanssa, kun silloin aikasemmin ei ollut tarpeeksi taitoa vähäsen suuremmille radoille. Ruunalla en siis mennyt yhtään kisoja. Ratsastin myös Topilla jonkin verran joutilasliikutuksissa.

Topi oli mahtava hiihtoratsastuksessa

Kirjoituksia Topista  
(Kesäleiri 2007) Noniin, Topilla mä menin maneesissa ku sato. :( Meni muuten ihan hyvin mut Topi eka vähän vikuroi ja olis halunnu kavereiden kaa. :/ Noh.. me mentii pääty-ympyrällä.

(25.11.09) Tallilla huomattii, et mentiiki esteit ilman käsii. :S Eka jännitti. :> Hoidin Topin, se oli kiltti. Eka ravattii pääty-ympyrällä ja mentii puomikujaa. Sitte laukattii. Sanna nosti melkee joka kerran jälkee. Topi oli kiva ku se hyppäs ihanasti, mut ärsyttävä ku se veti koko ajan ohjii. Mut eipä muuta ihmeellist.
 

(1.12.09) Tallil harjasin Topin - se oli ottanu mutakuorrutuksen.. :3 Tunnilla mulla oli piuhat, muilla gramaanit koska Topi vetää ohjii ja olisin sillo ollu ihan pulassa ohjien kaa.. :D Eka ravailtii kevyttä ravii pääty-ympyrällä. Sitte harjotusravissa H,M,B ja E kirjaimii voltit. Toisee suuntaa sama. Sitte laukattii. Sai ite päättää mistä alottaa, kauan laukkaa ja mihi lopettaa, mut pitkil sivuil piti mennä pohkeenväistöö. Laukattii siis pääty-ympyröillä.

 

VEKKULI-VEIKARI
(1991-2012)

i. Keikari
e. Raikuliina
ei. Jonnen-Jarru

Veka kuului niihin sen ajan luotto-suokkeihin, vaikka olikin hieman säikympi tapaus. Perusluonteeltaan ruuna oli kiltti, mutta jos sen hoiti irti, niin kavioiden putsaaminen ei aina ollut niin helppoa. Kun alkoi nostamaan etujalkaa, niin Veka lähti aina pyörimään karsinassa. Jotkut tekivät niin, että he odottivat jonkin aikaa karsinan keskellä kun ruuna pyöri, koska se aina kyllästyi hetken päästä ja nosti kiltisti jalkansa. Sen jalan sai kuitenkin ylös nopeamminkin, kun vaan esti napakasti ruunan pyörimisen. Hassua ajatella nyt tuota aikaa, kun ei laitettu silloin hevosta hoitaessa kiinni vaikka se lähti pyörimäänkin, kun nykyään ihan kaikki hevoset pistetään kiinni.

  Veka estekisoissa 2009

Vekalla menin yhdet estekisat 60cm tasolla. Muistan kun olin vähän yllättynyt mun ratsusta, kun yleensä menin vaan Kertulla kisoissa. Veka oli vähän sellainen tapaus, että erikoisemmille ja varsinkin uusille esteille se otti ensin kiellon. Kisaradalla oli juuri uusia esteitä, joten mun tavoitteena oli vaan päästä rata ilman hylkyä. Onnistuin tavoitteessa, koska otettiin vain yksi kielto yhdelle uudelle erikoisemmalle esteelle.

Veka oli se hevonen joka osasi aiheuttaa yleistä sekaannusta talvisin maneesissa. Toisessa päädyssä se aina joskus säikähti jotakin, milloin toiset hevoset lähtivät juttuun mukaan. Itse muistan myös, että en saanut Vekaa millään taipumaan. Pidin ruunasta kuitenkin ja menin sillä ihan mielelläni. Myös yhdet leirikisat olen näköjään kirjoitusten perusteella mennyt Vekalla, mutta niistä ei ole kyllä mitään muistikuvaa.

Taitaa olla ainoa kuva missä olen Vekan selässä. Tää on talvitapahtumasta vuodelta 2010, millon halusin mennä joka juttuun mitä oli tarjolla.

Kirjoituksia Vekasta
(Kesäleiri 2007) Toiseks menin Vekalla. Eka mentii ihan vähän pellolla ja sit ilman satulaa kentällä. Oli KIVAA! En tippunu leiril yhtää!! :D Perjantaina oli leirikisat. Mä sain mennä eka ja menin Vekalla.:) Meni must TOSIII hyvin. 0 virhepistettä.:):D

(Kesäleiri 2010) Maanantaina menin Vekalla koulua ja Leolla koulua. Veka oli vähäsen laiska, eikä taipunu! Mä en saa sitä ikinä taipumaa yhtää.. >:( Mentii kiemurauria ja laukattii I:stä pääty-ympyröit.