Lettuja ja sähkölankoja

 31.10.

Nyt postausta viime lauantain tunnelmista. Olin siis kaverin kanssa Sahalassa apuohjaajana kolmen tunnin vaelluksella, missä tehdään retki kodalle ja syödään siellä lettuja. Kartanolla oltiin kymmenen maissa ja lähdettiin heti metsästämään tarvittavia hevosia. Muutaman kanssa tarvittiin leipää ja pari sai taas oikein patistaa pois pihatosta, kun niitä ei tällä kertaa otettu mukaan. Vaikka kovasti olisivat halunneet.

Harjattiin hepat pikaisesti läpi ja jäin Ainon kanssa varustamaan niitä kun ohjaaja lähti viemään tavaroita kodalle. Yksi poni sai itsensä irti eikä millään tahtonut enää tulla takaisin seinän viereen, toiselle taas ei meinannut löytyä tarpeeksi pitkää satulavyötä. Näistä kuitenkin selvittiin ja kaikki oli valmista kun asiakkaat alkoivat saapumaan paikalle!

 Hevosten jaon jälkeen katsottiin ketkä jäivät meille apuohjaajille ja mä päädyin ratsastamaan jälleen Dropilla, jolla olenkin mennyt kaikista eniten Sahalan issikoista. Toisaalta, en ole tainnut mennä ruunalla koskaan vaelluksella, olen vaan liikuttanut sitä kentällä. Kun lähdettiin kartanon pihasta kohti kotaa, niin olin pitkään ohjaajan kanssa edessä. Poikkeuksellisesti matkalla oli pari useiden ponien mielestä vähän jännittävää juttua, mutta onneksi Dropi kuului siihen luokkaan jolla pystyi rauhallisesti ohjaamaan toisia eteenpäin.

Myöhemmin siirryin ihan jonon perälle, missä olikin vähän hommaa pitää parijono kasassa. Kun oltiin jo melko lähellä kotaa, niin jaettiin joukko kahtia ja mä lähdin Ainon kanssa vetämään laukkasuorat halukkaille. Ne menivätkin parhaiten mitä ovat koskaan meidän vetäminä mennyt, kaikilla tuntui olevan niin hauskaa! Dropi oli myös aivan mahtava ja pinkoi oikein kunnolla menemään.

 Päästiin turvallisesti kodalle, missä sidottiin hevoset puomiin ja syötiin lettuja. Siivosin lopuksi paikkoja ja lähdettiin sitten takaisin päin. Siinä alkoikin olemaan jo vähän kiire ettei ehtisi tulla pimeä. Matkalla takaisin olin taas viimeisenä ja kaikki meni hyvin. Sitten kun oltiin jo melkein perillä, niin vastaan polulla tuli aitauksen sähkölanka, joka olisi kuulemma pitänyt ottaa jo aikoja sitten pois.

Lankaa ei saanut purettua siinä tilanteessa, joten meidän piti lähteä toiselle metsäpolulle joka kiersi kauempaa. Seurattiin jonkin aikaa langan vierellä kunnes päästiin tielle johtavalle polulle. Siinä piti mennä pienen ojan yli, eikä siinä muuten mitään, mutta kun suurin osa hevosista loikkasi yli ihan kunnolla ja joukossa oli monia hyvin vähän ratsastaneita. Kaikki pysyivät kuitenkin onneksi kyydissä ja päästiin viimein takaisin Sahalan kartanolle. Tästä tulikin ehkä paras vaellus missä olen tähän asti ollut apuohjaajana!