Seuranmestaruudet

 Nyt vihdoin vähän juttua Orimattilan Ratsastajien seuranmestaruuksista, jotka olivat tuossa toukokuun lopussa. Kisoissa oli mahdollista suorittaa tripla-mestaruus (koulu, rata- ja puistoesteet) ja osallistuin siihen Masan kanssa. Ajatuksena oli saada ponille kokemuksia uusista tilanteista, eikä mulla ollut mitään tavoitteita. Treenauskin jäi sillä tapaa vajaaksi, että en kerennyt hyppäämään ollenkaan ulkona estekentällä.

Masa jäi kaverinsa Tipsun kanssa yöksi Vironmäelle, joka helpotti paljon. Ensin lauantaina oli koulukisat, joita odotin kaikista eniten. No, Masa-poniahan jännitti ihan kauheasti. Kun pääsin estekentälle verryttelyyn, niin mulla ei hetkeen ollut oikein mitään kunnon kontrollia ruunaan. Se kyttäsi ihan kaikkea, jarrut eivät oikein toimineet, pohjeapuja en saanut mitenkään tarpeeksi hyvin läpi ja aina välillä Masa hirnui kaverilleen, joka oli viereisessä tarhassa.
 

Kuvista ja videoista kiitokset Nooralle ja Jennille!

Tällä ilmeellä mentiin varmaan suurin osa ajasta. :D

Mietin siinä jo, että mitenköhän kamalasti meidän rata tulisi menemään. Onneksi verryttely sujui loppua kohden vähän paremmin, ja pari laukannostoa tuntuivat varsinkin hyviltä. Ennen omaa vuoroani uskallettiin kävellä aitojen ympäri ja tuomarien autojen ohi. Masaa jännitti edelleen paljon, mutta muuten se tuntui jo rauhallisemmalta kuin verkassa.

Rata menikin paremmin mitä ensin verryttelyn perusteella ajattelin. Se meni vähän huonommin, kuin mitä ihan alunperin olisin toivonut, mutta toisaalta poni ei tosiaan ollut verryttelyssä yhtään niin hyvä kuin olin ajatellut, että se voisi olla. Unohdin siis sellaiset ratahaaveet ja keskityin erityisesti hyviin teihin, sekä oikeisiin askellajeihin. Näissä kahdessa onnistuttiin! Kaikista parasta radassa oli vasemman laukan nosto, sekä linja lopputervehdykseen.

Rata: Helppo C, E.B. Special 2015

Itsestäni tuntui, että pysyin rentona ja ratsastin ihan samalla tavalla kuin aina. Liikutin todella paljon kuolainta, mikä yleensä saa Masan nopeasti keskittymään olennaiseen ja rentoutumaan. Nyt se ei kuitenkaan millään toiminut, ruuna vaan mielummin vänkäsi ohjasapuja vastaan. Kaikki oli niiin jännittävää! Mutta, näin kaikkiaan olen kyllä tyytyväinen: saatiin kaikki oikeat askellajit oikeissa paikoissa ja tiet olivat kaikki siistejä. Ei oltu ihan viimeisiäkään, kun sijoituksemme oli 7/10, prosentein 58,3%!

 28.5.

 Sunnuntaina oli sitten vuorossa rata- sekä puistoesteet. Näissä kisoissa sai lähteä myös puistoon, vaikka rataesteillä hylättäisiin. Onneksi, koska olin heti ihan varma, että meidät hylättäisiin. Radalla oli useampi erikoiseste, joita me ei oltu koskaan hypätty ja niitä kun poni katsoo aina. Ei saisi ajatella näin ja radalle lähdin kyllä sillä asenteella, että nyt mennään yli! Vaan eipä toiminut. Kiellettiin ihan jokaiselle esteelle kerran, paitsi sitten viimeiselle jolle varmistin raipalla.. :D

Odotukset eivät olleet korkealla, mutta en mä ihan ajatellut, että Masa kieltäisi ihan normi pystyillekin. Poni oli aika tahmea pohkeelle, mutta esteitä lähestyttiin kuitenkin ihan hyvässä tempossa. Ruuna teki tyypillisiä nopeita kieltojaan, joissa meinasin pari kertaa keikahtaa kaulalle. Se teki sellaisen pari kertaa jo paljon ennen estettä. Eikä se edes kytännyt esteitä pahemmin, useimmin se vain teki sen pysähdyksen ilman mitään tuijottelua. Kuin se olisi ollut joku Masan päänsisäinen sääntö.

 Silloin kun päästiin yli, niin mentiin hienosti ja reippaasti. Siksi kiellot tuntuivat erittäin turhauttavilta. Kerran olin jo ottamassa raipan apuun, mutta sillä esteellä ruuna pysähtyi äkkiä jo kauempaa, enkä ehtinyt tehdä mitään. Ehdin kuitenkin näpäyttämään raipalla ennen viimeistä pystyä, joka tosin oli sellainen jonka Masa olisi ehkä jo ylittänyt muutenkin. Radalla tuntui tosi turhauttavalta, mutta sen jälkeen oikeastaan vain nauratti. Erittäin inhottava tapa tuollainen kyllä on, siitä pitäisi päästä eroon.

Puistoon varauduin jälleen useisiin kieltoihin, mutta nyt sain sentään yllättyä positiivisesti, onneksi! Radassa oli yhdeksän estettä, joihin kuului mm. myös banketti, silta, iso kukkula sekä vesihauta. Hyppyjä oli vain viisi. Ensimmäiselle kielto oli arvattava, se oli uudenlainen pystyeste pienellä kukkulalla. Sen jälkeen alkoi kuitenkin onnistunut putki: päästiin radan tokavikalle esteelle puhtaasti! Banketti ylittyi reippaasti ja suurin yllätys oli se, että ylitettiin heti punainen kolmio sekä muuri! Ehkä se yksi puistotreeni aikaisemmin tuotti tulosta?

Masan ilme ennen veteen menoa..

Sillalle oli vähän jännittävää mennä, mutta kieltoa sille ei tullut. Toinen kielto tuli vasta sille tokavikalle esteelle, joka oli puinen penkki. Siihen paistoi aurinko ja penkki loisti kirkkaasti. Varauduin kieltoon, vaikka poni laukkasi reippaasti estettä kohti. Sillehän se sitten kielsi ihan lähellä. Meitä ei tosin oltu periaatteessa vielä hylätty, koska arvostelussa sallittiin kolme kieltoa. Ei kuitenkaan taidettu muuten olla pistelaskuissa enää mukana, kun meidät hylättiin rataesteillä.

Toisella kerralla mentiin hienosti penkistä yli ja viimeisenä oli vesihauta. Vaikka Masa siellä viimeeksi tykkäsi ollakin, niin nyt piti taas katsoa tarkasti mihin sitä oltiin menossa, kuten kuvasta huomaa. Mentiin vesi sitten rauhassa käynnissä, mutta koko ajan edettiin joten ei kieltoa siitäkään. Sitten vain ravilla maaliin ja oikeasti tämän radan jälkeen oli kyllä tosi hyvä fiilis! Masa oli ihan erilainen kuin esteradalla: innoissaan menossa esteitä kohti ja herkkä pohkeelle.

Eli eipä nämä mestaruudet kovin hyvin menneet, mutta poni sai kisakokemusta ja paljon uutta nähtävää. Kesän ajan ollaan varmaan muuten hyvin rennosti, mutta muutamalle irtotunnille olen ilmoittautunut sekä heinäkuun kenttävalmennus voisi kiinnostaa, jos sieltä löytyy sopiva ryhmä meille!