Viime tiistaina suuntasin takaisin tänne Rautalammille ja täällä olikin vastassa kunnon talvi! Keskiviikkona alkoi koulu ja sopivasti samaisena päivänä myös tämän vuoden ratsastukset. Aloitettiin koulutunnilla ja ensin oli vähän arvoitus, kuka menisi kelläkin, koska listaa ei ollutkaan seinällä eikä sitä myöskään tullut siihen ihan heti. Saatiinhan me sitten onneksi kuulla omat ratsut ihan ajoissa ja minulle annettiin Kerttu.
En tiedä miksi, mutta mua alkoi ensin jännittämään kun menin hoitamaan
Kerttua. Toki siitä oli taas melko pitkä aika, kun olin mennyt sillä
viimeeksi ja ehkä ajattelin myös, että tamma voisi olla astetta
energisempi jos se oli liikkunut loman aikana kevyemmin. Onneksi se
jännitys hälveni sitä mukaa kun piti tehdä kaikki asiat ripeästi, jotta
ei myöhästyttäisi.
Heti tunnin alussa tuli hyvä fiilis, kun alkuverryttelyt onnistuivat niin hyvin! Mentiin vain ihan sikin sokin ympäri maneesia, taivuteltiin ja väistätettiin hevosia. Ei tehty mitään järkevää tietä, ja tykkäsin tästä harjoituksesta tosi paljon. Sain Kertun rennoksi niskasta, missä en ole ikinä aikaisemmin onnistunut. Toisaalta, viime aikoina olen myös tajunnut oikeasti sen tuntuman ja miten rentoutan käsivarret.
Tehtiin sitten keskiympyrällä paljon siirtymisiä kaikissa askellajeissa. Siinä homma vähän levähti, kun oma kunto alkoi loppumaan ja Kerttu oli menossa turhankin reippaasti eteen. Yritin istua tamman isoissa liikkeissä, vatsalihaksia särki paljon ja rupesin taas jännittämään koko käsivarsia. Sain kuitenkin muutamia hyviäkin pätkiä, mitkä tuntuivat oikeasti kivoilta selkään. Kerran vähän pölähdettiin ohi etummaisesta, kun Kerttu keksi jotain tosi pelottavaa, mutta vain sen kerran. Loppuravit suoritettiin ratsastamalla eteen-alas, ja tämä alkutunnin erittäin hyvä fiilis palasi takaisin, kun sain Kertun rennoksi ja venyttämään oikein kunnolla kaulaansa.
Eilen lähdin tallille mukaan, kun Tiia ratsasti vuokrahevosensa Jaaneten. Alunperin mä olin ihan sen takia mukana, että Tiia ajatteli mennä puomeja ja olisin ollut niitä suoristelemassa. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, koska ei päästykään maneesiin ja näin mentiinkin sitten ihanan lumiselle kentälle. Siellä tuli sellainen kunnon talvinen fiilis kun rämmin polvia myöten hangessa keskemmälle kenttää. Jaanettekin sai jumppailla kunnolla! Tiia meni kentällä ympäriinsä kaikkia askellajeja ja mä pyörin kameran kanssa.
Kun tultiin pois kentältä, niin muutamat hevoset riehuivat tarhoissaan, joten tottakai suunnistin heti kuvaamaan niitä. Tai oikeastaan vaan Cassua, kun se oli siinä lähimpänä ja riekkui paljon. Arttukin meinasi siinä innostua, mutta ei sitten kuitenkaan jaksanut. Cassusta kuvia olisi ollut lisääkin, mutta en viitsinyt tähän kaikkia tunkea. Kertokaa toki mistä kuvista pidätte eniten!
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
17.
Tänään olisi pitkästä aikaa vuorossa reissu Sahalaan, kun siellä on liikutettavia poneja. Viimeeksi olin siellä avustajana vaelluksella joskus lokakuussa. Mennään pienellä ryhmällä ratsastamaan ponit läpi kentällä ja siitäkin ehkä sitten jotain ensi postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti