Kiipesin eilen pitkästä aikaa jonkin muun hevosen selkään kuin Masan. Päätin nimittäin lyhyellä päätöksellä mennä Vironmäelle estetunnille, kun siellä ryhmässä oli hyvin tilaa. Menin Mitulla, jota olin toivonutkin. Tammalla menin viimeeksi myös esteitä suunnilleen tasan kaksi vuotta sitten. Oli kyllä kiva päästä menemään sillä, kun olihan se silloin vuosina 2012-2013 mun valmennus- ja kisahevonen.
Maneesissa oli vain ihan tavallisia esteitä. Erilaisilla vinoilla linjoilla oli ristikko, pysty ja okseri, sekä sitten oli puomi-pysty suora viiden askeleen linja. Sitä linjaa tultiinkin ensin verkkojen jälkeen ja mun täytyi heti saada Mittu teräväksi, mikä ei tosin ihan onnistunut. Toiseen suuntaan tultiin paremmassa tempossa, joten sain sen viisi askelta.
Kuvista kiitos kuuluu Nooralle!
Sitten tultiin jo useampi este peräkkäin. Sain kyllä huomata, että en ole vähään aikaan hypännyt kunnolla, kun tuntui etten meinaa muistaa edes neljän esteen rataa. Jotenkin keskityin niin paljon siihen, että saisin Mitun pohkeen eteen ja sen myötä laskettua askelia esteille, että en meinannut sitten muistaa enää tarpeeksi nopeasti minne pitikään seuraavaksi jatkaa. Ei siis mitään suurempia ongelmia tullut, vain yksi vähän mutkainen tie okserille sekä oma katseeni oli pari kertaa ihan myöhässä.
En myöskään saanut Mittua kovin virkeäksi missään vaiheessa ja sellaisia laiskoja töppöhyppyjäkin tuli. Useammin päästiin kuitenkin sujuvasti esteistä yli ja viimeinen rata meni onneksi kivasti. Siinä sain katsottua jokaiselle esteelle paikat hyvin. Mitä nyt toiselle pystylle tultiin vasta- ja ristilaukalla, joten puomi putosi, mutta muut ylittyi hyvin. Viimeiselle ristikolle Mittu sai vielä sopivasti vähän lisäspurttia, kun nurkasta kuului jotakin tosi pelottavaa. Tunti meni kauhean nopeasti, mutta kivaa oli!
Mutta Masalle kuuluu oikein hyvää! Olen nyt vaan lähinnä maastoillut sen kanssa ahkerasti, kun pelto on yhtä mutavelliä. Yksi kerta kun pystyin menemään pellolla hyvin, niin sen jälkeen poni oli kyllä aika järkyttävän näköinen. Valkoisista jaloista saatika mahasta ei ollut tietoakaan. Kiva oli kuitenkin mennä vähän koulukiemuroita vieläpä kun Masa oli erittäin miellyttävä ratsastaa ja innoissaan tekemässä kaiken mitä pyysin.
Tiistaina kävin itse ensimmäistä kertaa pidemmällä maastoreissulla lähellä yhtä isompaa tietä. Masa löysi aluksi joka paikasta kaikkea kytättävää, mutta kun vaan kannustin sen etenemään ravilla niin homma muuttui paljon sujuvammaksi. Laukkasin pitkiä pätkiä ja annoin ruunan välillä kiihdytellä. Se tuntui tykkäävän eikä ollut enää niin jännittynyt. Nyt täytyy yrittää pitää ponin kuntoa yllä kunnon lenkeillä, koska niitä tuloksia viime syksyn ja talven treenailuista kyllä näkee.
Toisaalta, Masan ruokinta muuttui tässä vähän aikaa sitten. Poni on nyt siis vapaalla heinällä päivät, kaikkien kiireiden vuoksi. Katsotaan miten järjestely sille sopii ja toivotaan, että poni ei kasvata itselleen kunnon heinämahaa.. Sitten vielä vähän suunnitelmista. Ajattelin mennä Masan kanssa ekaa kertaa koulutunnille ensi viikolla, jos se vain sopii! Mietin myös niitä koulukisaharkkoja tämän kuun lopulla, sinne voisin vaikka mennä testaamaan helpon C:n radan!
Katti Santtu tykkää kauheasti olla kaikessa hevostelussa mukana. Kerran kun Masasta lähti kauheasti karvaa, niin kissa parkkeerasi suoraan siihen alle ja liikkui sen mukaan mitä minäkin.. Selvästi sekin tahtoisi olla valkoinen. Masan selässäkin katti tykkää makoilla, eikä poni onneksi ole asiasta moksiskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti