Aina ei voi onnistua

Tällä viikolla mulla oli vuorostaan vain keskiviikon tunti, milloin mentiin esteitä. Lista olikin vähän erikoinen, sillä melkein kaikki saivat sellaiset hevoset millä ei yleensä mene. Kivaa vaihtelua siis! Mulla oli kuitenkin Risto, millä olen nyt syksyllä mennyt jo kaksi estetuntia, että tästä tuli kolmas. Mietin, että laittaisinko kannukset vai jättäisinkö pois milloin Risto ei ehkä pukittelisi niin paljon. 

Laitoin kuitenkin ne kannukset jalkaan ja menin hoitamaan ruunan, joka oli saanut mukavan kurakuorrutuksen päälleen. Hoitamisessa menikin siksi jonkun aikaa, mutta Tiia tuli auttamaan varusteiden laitossa, joten olin nopeammin valmis.

Osa kuvista uusia, osa vanhoja.

Tunnilla mentiin vain perus lähestymistä esteelle suoralla linjalla, mistä sitten piti kaartaa ympyrä ja tulla uusi lähestyminen kaarevalla uralla. Molemmissa puomin ja esteen väliin tuli sujuvasti neljä laukka-askelta. Alkuverkaksi me tehtiin hetki ympyröitä molempiin suuntiin ja keskiympyrää puomien yli.

Risto tuntui ihan hyvältä ja mukavan reippaalta. Tehtiin sitten laukannosto keskiympyrällä viimeisen puomin jälkeen. Se ei oikein onnistunut, kun Risto protestoi heti pukilla. Lähdettiin sitten hyppäämään ja me mentiin ihan liian reippaasti varsinkin eka kerta. Toisella laukka tuntui jo paljon paremmalta, mutta mentiin silti vielä liian kovaa.

Muutaman kerran jälkeen nappasin sitten kannukset pois, kun en kai sitten osannut käyttää niitä, vaikka tuntui etten edes koskenut niillä Riston kylkiin. Jotain mä varmaan kuitenkin tein, kun ruuna oli niin kovaa vauhtia menossa. Seuraavaksi mulla oli alla kuitenkin ihan toisen ääripään hevonen. Nyt Risto ei nimittäin liikkunut mihinkään.

Tultiin siis samaa tietä myös toisinpäin, että ensin ympyrä ja sitten suora linja. Eka hyppy piti siis suunnata vasemmalle, mutta en onnistunut siinä oikein mikään kerta ja askeleita ennen puomia tuli aina yli neljä, kun en saanut Ristoa liikkumaan. Vasta suoralle tempo kasvoi hyväksi ja siihen sentään sain useamman kerran oikean askelmäärän.

 Vanja-poni

Hilda-poni

Pian tunti olikin jo loppumassa ja sain tulla vielä kerran tehtävän uudelleen. Suuntasin hypyn vasemmalle ehkä hitusen paremmin, mutta silti neljää askelta ei tullut lähellekään. Päätettiin kuitenkin siihen ja tehtiin loppuverkat. Ihan kuin olisi ratsastanut kahta eri hevosta tunnilla, kun ensin piti vain pidättää vahvasti ja seuraavaksi ratsastaa hirveästi eteen. Sähläämistä oli melkein koko tunti mun osalta, kun en meinanut sitten muistaa edes perusjuttuja, kuten katse. No, aina ei kuitenkaan voi onnistua ja tästähän sitä oppii, ehkä. :D