2014 ensimmäinen ratsastus

 Eilen olikin siis vuoden ensimmäinen tunti Vironmäellä, minkä menin eri hevosella millä mun piti aluksi mennä. Saatiin valita hevoset ja ajattelin ottaa Epun kun se oli vapaa, enkä ole mennyt ruunalla pitkään aikaan. Ehdin jo harjata sitä aika kauan, enkä nähnyt kurakerroksen alta mitään kummallista. Kun sitten siirryin harjaamaan jalkoja niin takajalan kohdalla Eppu alkoi peloissaan väistämään pois alta. Koitin taluttaa ruunan ympäri karsinassa ja huomasin, että sehän ontui toista takajalkaansa. Minna ja Noora menivät sitten hoitamaan Eppua pesariin ja mun piti valita joku toinen hevonen. Toivottavasti Eppu paranee pian!

 Valitsin sitten Mitun ja menin kiireesti hoitamaan sitä. Tamma ei ollutkaan niin kauheen likainen ja vähän myöhemmin käärin sille pintelit. Laitettiin kaikki samaan aikaan kuntoon ja lähdettiin maneesille kun oltiin valmiina. Nousin kyytiin ja lähdin kävelemään alkukäyntejä ponien joukkoon, mitkä menivät ekalla tunnilla. Mittu tuntui aluksi tosi jännältä pitkästä aikaa ja se oli hirveen painava kädelle kun kerättiin ohjat.

 Mentiin S-R aina radan poikki, sitten jompaan kumpaan suuntaan ja muualle sai tehdä voltteja etäisyyksien mukaan. Aluksi ei tehty tiukkoja kulmia, koska hevosetkin olivat vähän jäykkiä loman jälkeen. Kuitenkin, piti saada hevonen edes asettumaan oikeaan suuntaan ja musta tuntui, etten onnistunut edes siinä kovinkaan hyvin. Sitten piti nostaa laukka aina radan poikki -linjan lopussa ja sai laukata ympyrän päätyyn jos halusi. Laukannostot onnistuivat tosi hyvin, mutta sitten laukka meinasi aina jäädä paikoilleen pariksi askeleeksi.

 Välissä mentiin sitten niin, että pitkät sivut aina vähäsen uran sisäpuolella ja oikeaan kierrokseen piti aina lyhentää askelta ravissa pitkillä sivuilla, eikä hevonen saanut valua uralle. Mittu oli edelleen hirmuisen kova suusta, enkä saanut pelkästään sormilla tapahtumaan oikein mitään askelissa. Loppua kohden parani kuitenkin vähän ja vaihdettiin suuntaa, milloin piti sitten pidentää askelta. Se onnistui ihan hyvin ja lopputunnista siiryttiin vielä samalle reitille kuin alussa. Taipuihan se Mittu nyt vähäsen paremmin, mutta silti tuntui, etten oikein saanut sitä yhtään kuuntelemaan mun apuja. Kuitenkin tammalle tuli ainakin ihan kunnon hiki, että jotain töitä tuli tehtyä.

 Noora tosiaan pääsi myös tallille kuvailemaan, nyt omalla kamerallaan koska mä kiireessä unohdin sitten oman kameran kokonaan kotiin.. Se oli just se tärkein asia mikä piti muistaa, mutta onneksi Nooralla oli nyt myös kamera mukana! Tässäpä tämä kooste tunnista siis.