Maanantaina kun kävelin talliin, niin ajattelin siinä, että kiva päästä taas hyppimään Iitalla ja meinasin jo Tiiallekin sanoa, että en kyllä ikinä arvaa mikä heppa mulla on. En kuitenkaan sitä sanonut ja ihan hyvä vaan. Tai no, en mä tosin olisi ikinä arvannut oikeesti, että listassa mun nimen perässä lukikin Konsta. Se tuli vähän puskan takaa ja tarkistin pariin kertaan, että luin oikein. Konstahan se siinä luki ja kyseessähän siis on n. 175cm iso, hieno puoliverinen. Vähän alkoi siinä jännittämään, heti ekaksi vielä esteitä ruunalla.
Laitoin chapsit jalkaan ja menin sitten hoitamaan Konstaa. Se on vaan niin iso. Vähän teki tiukkaa kun herra nosti päänsä taivaisiin ja koitin sitten laskea sitä, että pääsisin harjaamaan. Muuten ruuna oli vähän kärttyinen, mutta sain sen hoidettua oikein hyvin. Laitoin sille suojat ja hain sitten varusteet. Sain kaikki päälle hyvin, onneksi ruuna ei nostanut päätään suitsien laitossa koska mä en oikeesti olisi sitten ylettänyt niitä laittaa. Siinä tuli yhtäkkiä niin pieni olo, kun muuten aina ihmettelen, että miten mä oonkin näin pitkä.. :D
"Mitäs ihmettä näillä oikeen tehään?"
Maneesissa nappasin ihan suosiolla mukaan puuneliön, minkä päältä sitten nousin kyytiin. Valmistauduin heti ratsastamaan kuin Kerttua, mutta sainkin pian huomata, että ruuna oli niin paljon herkempi avuille. Tunnilla keskityttiin eniten johtamiseen, sekä laukanvaihtoon esteellä. Ensin tehtiin alkuverryttelyt ja siinä meni hyvä tovi, että älysin edes vähän miten Konsta toimi. Tultiin sitten aina A-päädystä pituushalkaisijalle, mentiin yhden puomin yli jonka jälkeen piti johtaa hevonen linjalta pois vinottaisille puomeille. Ensin mä en johtanut tarpeeksi ja tiet menivät vähän huonosti.
Puomeja oli vinottain sekä vasemmalle että oikeelle ja tultiin muutaman kerran molemmat. Sitten hypättiin pari kertaa suoraan pituushalkaisijalla oleva ristikko, jolle tultiin ravissa. Esteen jälkeen piti kertoa mikä laukka hevosella oli. Konsta teki aika ilmavia hyppyjä ja mä en välillä päässyt niihin ihan kunnolla mukaan. Esteen jälkeen tiesin joka kerta mikä laukka oli, se nyt ei ollut mitenkään vaikea tuntea kun oli niin ison laukan omaava hevonen.
Tultiin sitten taas sitä tietä mitä aluksi, mutta puomit nousivat pystyiksi. Esteelle tultiin laukassa ja siltä oli tarkoitus vaihtaa laukka. Vasemmalle esteelle mulla meni joka kerta vähän sähläykseksi, tie ei ollut mikään paras ja laukkakin taisi usein vaihtua vasta pari askelta jälkeen esteen. Oikealle esteelle sujui paljon paremmin kokonaisuudessaan, vasen taitaakin olla mulle helpompi suunta, että laukkakin vaihtui paremmin. Konsta tuntui koko ajan vaan niin hienolta ja siihen pystyi vaikuttamaan tosi pienillä avuilla. Laukka oli mukavan tuntuinen ainakin esteistunnassa, en sitten tiedä miten osaisin istua siinä satulassa.
Lopuksi tultiin vielä molemmat esteet niin, että kummallekin lähestyttiin A-päädystä. Ekan esteen jälkeen ratsastettiin siis pitkä tie uudelleen päätyyn ja sieltä toiselle esteelle. Mun piti keskittyä tarkasti, ettei Konsta päässyt ihan leviämään. Ekan esteen jälkeen laukka vähän levisi, mutta sitten sain taas otettua sen takaisin ihan hyvin ja ruuna tuntui tosi mukavalta. Toiselle esteelle vauhti taas hieman kiihtyi, mutta ei mitenkään pahasti ja este ylitettiin ihan hyvin. Sitten olikin loppuravien vuoro, ravailtiin molempiin suuntiin ja käveltiin sitten loppukäynnit.
Konsta oli aika erilainen mitä ennen tuntia luulin, positiivisesti kuitenkin. Se tuntui niin kevyeltä ja herkältä ratsastaa, eikä tarvinnut kauhean isoja apuja antaa kun tunsi jo muutosta haluamaansa suuntaan. Ajattelin, että en saisi yhtään otetta siihen, niinkuin Kertun kanssa välillä tuntuu. Vaikka ruuna iso onkin, niin siitä oli silti paljon helpompi ottaa tuntuma ja muutenkin tykkäsin siitä enemmän kuin Kertusta. Ainakin nyt tämän yhden tunnin perusteella.
Tänään menen sitten nappaamaan letit pois Iitan harjastia, ohennan sitä vielä vähäsen ja sitten harja onkin valmis! Pitäähän sitä olla siistinä kun 18.5 on sitten koulukisaharjoitukset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti