perjantai 5. joulukuuta 2014

I don't wanna let it go


Yhdeksi joulukuun spesiaaliksi päätin koota jälleen vähäsen epäonnistuneita hetkiä hevosten kanssa. Niitä ei pidä unohtaa ja itselleen on hyvä myöntää, missä asioissa epäonnistuu, sillä eihän ratsastuksessa muuten kehittyisi mihinkään. Ainakin yhden tälläisen olen tehnyt aikaisemmin, mutta en koskaan vielä Rautalammilta muistaakseni. Lisäksi tähän postaukseen sisältyy vielä videokin, mihin kokosin epäonnistumisia, mutta joukkoon myös niitä onnistumisen hetkiä.


 Laitoin kuvat aikajärjestykseen ja ensimmäisenä siis tämä Piken kenttävalkuista kesältä 2013. Tostakin jo reilusti yli vuosi, aika menee vaan niin nopeesti.. Mutta sain näitä kuvia Saaralta viime kesänä ja sieltä joukosta löytyi tämmöinen sopiva otos tähän postaukseen. Näinhän sitä pitää istua kauniisti satulassa hypyn aikana, eikö?


 Seuraavaksi hypätään 2013 syyskuulle, kun menin ensimmäistä kertaa Tallella. Ponilla ehdinkin mennä vain kaksi tuntia sinä aikana, kun se oli keskuksella. Toi estetunti oli vähän hakemista, että miten poni oikein toimii, mutta oli se kyllä aika hauska tapaus! Tämä kuva on tunnin ihan ekalta hyppy-yritykseltä, mä vaan matkustelin ja tottakai poni päätti kieltää. Muita kieltoja tunnilla ei tullutkaan.


 Sitten ollaan viime joulussa, kun menin Vironmäellä tunnin Leolla. En ollut mennyt ruunalla pitkään aikaan, varsinkaan esteitä, ja se oli aika super tolloin! Liikkui kivasti ja hypytkin onnistuivat tosi hyvin. Tämä yksi ainoa kielto napattiin tunnilta, kun askel ei oikein sopinut. Leo oli myös tiputtanut ton ekalla kerralla ja oli siksi vähän epävarma. Ton jälkeen tultiin este kuitenkin puhtaasti yli ja ruuna sai paljon kehuja!


 Menin Kertulla esteitä viime huhtikuussa ja tunti meni ihan kohtalaisen hyvin, mutta askeleet eivät aina ihan osuneet kohdalleen, kuten tässä kuvassa. Tämä olikin ehkä se pahin sekamelskahypy, kun Kerttu ylitti esteen yksi jalka kerrallaan. Seuraava estetunti tammalla meni sitten jo paljon paremmin.


 Tottakai tähän postauksene piti lisätä kaikki epäonnistumiset leiriltä! Niitä ei tosin olekaan kovin montaa, ja ylivoimainen voittaja näissä kuvissa on kyllä Miks. Vähän joka esteellä piti riekkua, en usko että mä siinä niin epäonnistuin, vaan ponilla oli muuten vaan hauskaa. Pysyin kyydissä kaikki hypyt, ja sitten tietenkin vasta loppuraveissa poni päätti heittää mut suoraan lätäkköön. Tästä sainkin mun ensimmäiset putoamiskuvat. Kai mä olisin voinut ratsastaa Miksin sellaiseksi, että se ei olisi alkanut virittymään, jos olisin osannut.. :D


 Toinen tapaus oli Tarun kanssa, eikä sekään kieltänyt kuin pari kertaa tälle muurille. Muuten päästiin kaikki esteet hienosti yli radassakin, mutta tässä muurissa oli jotakin hirmuisen pelottavaa. Taru oli oikein mukava tuolloin, oli kiva päästä testaamaan sitä puistossa!


Sitten päästäänkin tähän viime syksyyn ja ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksiin. Esteradat eivät menneet kumpikaan mulla ihan putkeen, mutta se ei juurikaan haitannut, koska 80cm perusrataan olen tosi tyytyväinen. Tämä kakkoseste 70cm radalla kyllä harmittaa kaikista eniten, kun Iita lähtikin kauempaa hyppyyn mitä ajattelin, ja hyppäsi niin ilmavasti, että en päässyt sinne yhtään mukaan. Jalustimet lähti ja kolmannelle oli niin tiukka kurvi, että en päässyt kääntymään sinne enää millään.


Toinen sitten tämä kielto kisoista Väiskin kanssa. Oikeastaan en edes osannut sen enempää miettiä, että sarja voisi olla haastava, koska en ollut hypännyt ruunalla sarjaa koskaan aikaisemmin. Kun jälkeenpäin miettii, niin aika selväähän se on, että kun Väiskillä on kuitenkin aika pitkä laukka, niin se ei ihan helposti mahdukaan siihen sarjaväliin.



Viime estevalmennuksessa mentiin sitten enemmänkin ohi esteistä Väiskin kanssa. Onneksi mentiin sarjaa, koska sitä halusinkin harjoitella kun se ei onnistunut kisoissa. Kun sarjassa oli kaksi tai kolme estettä, niin sujui vielä oikein hyvin, mutta kun se neljäs este lisättiin niin pääsin kaikki esteet yli vasta kolmannella yrityksellä. Olin itse hidas ja jäin helposti liikaa kiinni, Väiski oli hyvä.


Viimeisenä tämä, mikä olikin myös viime postauksessa. Tapahtui ihan samanlailla kuin syksyllä mestaruuksissa 70cm radalla. Iita lähtikin hyppyyn kaukaa ja olin ihan varautunut vielä töpöaskeleeseen. Ei ollut taaskaan yhtään kiva Iitalle, kun en saanut myödättyä ja esteen jälkeen olin vielä kaulalla. Pääsin kyllä tosi nopeesti ylös, eikä tuntunut yhtään, että tippuisin mutta se siisti ratasuoritus jäi samantien siihen tokalle esteelle.

Ja löytyyhän näitä epäonnistumisia vielä lisääkin, ne kokosin videoon. Tälläistä videota oli yllättävän kiva tehdä, varsinkin kun lisäsi sitten myös hyviä kohtia joukkoon. Tästä sitten vaan eteenpäin, mietitään ne omat virheet ja koitetaan koko ajan kitkeä niitä pois!




2 kommenttia: