Puhelimen kätköistä + superponi!

 1. Myrskylän suuri keskusta 2. Rautalammilla syksyllä joku kerta kun tulin tallilta 3. Nellan kanssa lenkillä 4. Syksyistä kuvailua

 1&2. Edustamassa ratsastuskeskusta Tiian kanssa koulun avoimien ovien päivänä 3. Sykeröt valmiina! 4. Pakko oli heti näpsiä kuvia kun maa meni huurteeseen

 

 1. Tt-tunnilta 2. Vihdoinkin se juna tuli 3. Isänpäiväkakun pohja valmis 4. Astetta talvisempaa kuvailua

 1. Äiti hankki Italiasta 2. Isänpäiväkakku valmis!

 1. Innostunut Remira tunnin jälkeen 2. Ollaan me kakkoset taiteellisia 3. Löysin täydellisen aloituskuvan läppäriin, Nemo ♥ 4. Joo, oli vähän hauskaa kuvia muokatessa

 1. Otin kisaradasta kuvan harjoittelua varten 2. Kisapäivänä otettu 3. Joku viikonloppu illanviettoa 4. Aamu Rautalammilla

 1. Piirsin kuvan havainnollistamaan ilmastonmuutosta.. 2. Hieno Iita! 3. Yksi otti rennosti kun mun piti kiiruhtaa taas rautatieasemalle. Teki niin mieli jäädä nukkumaan katin viereen. 4. Tiia paketoi mun sormen. Pilkoin raakoja perunoita ja lopputulos tämä. :P

 1. Eikö sivellin käy ihan yhtä hyvin kun isompaa sutia ei löydy? 2. Nam! 3.&4. Heti piti olla kuvaamassa viikonloppuna kun kerrankin tuli kunnolla lunta

 1.&2. Talviset kuvat jatkuu 3. Kämpälle menossa 4. Aikaisemmin otin kuvan Suonenjoen kuusesta

 1. Vanja-poni ♥ 2. Illanviettoa jälleen

 1. Valitsin tämän kirjan äikänkoetta varten 2. Rautalammin lukiosta juttu Hevosmaailma -lehdessä

Sitten pitää kirjoittaa vähäsen viime tunnista, koska Arttu oli ihan mahtava eilen! Meillä oli puomitunti, mikä vaihtui oikeastaan enemmän estetunniksi ja sai mennä ilman satulaa jos halusi. Lähdin tottakai ponilla ilman satulaa ja mentiin tunnilla kahta linjaa; suoraa sekä kaarevaa. Suoralle väliin mun piti saada kahdeksan askelta ja ensin parilla kerralla en saanut laukkaa tarpeeksi eteen. Tulin vielä kerran ja sitten mentiinkin jo niin reippaasti, että kahdeksas askel jäi vähän lyhyemmäksi. Siitä eteenpäin Arttu ihan innostui ja liikkui todella hyvin eteen joka tehtävässä!

Kaarevalla linjalla en myöskään löytänyt heti sitä kultaista keskitietä, kun mentiin sen verran reippaasti, että kuudes jäi lyhyeksi mutta viides liian kauas. Kun sain sitten vähän pidennettyä kaarta, niin sekin linja alkoi sujumaan oikein hyvin ja oli ihana tunne, kun ei tarvinnut joka välissä olla huolehtimassa riittävästä vauhdista. Hyppyihin pääsin hyvin mukaan ja Arttu oli niin hieno! Lopputunnista se luuli olevansa ehkä jo vähän liiankin hieno, koska poni alkoi pari kertaa kokoamaan hirveästi itseään ja ravasi enemmän ylöspäin. Siinä vaiheessa piti vaan työntää ohjastuntuma pois, jalasta eteen ja poni kulki taas niin kuin loppuraveissa kuuluu kulkea.

Tunnilta olisi ollut niin kiva saada jotakin muistoksi, mutta kuvaajia ei ollut. Nyt sitten viimeistä viikkoa viedään ennen joululomaa ja vielä huomenna meillä on estetunti, mikä onkin sitten vuoden viimeinen tunti.